Luku 6. AUTUAANKANNAKSELTA LOKKISAARILLE

24.7. perjantai

Aurinko ja pieni sivutuuli motivoivat liikkeelle Autuaankannaksen kioskin laiturista jo ennen kioskin aukeamista eli kymmentä. Ajettiin Karttulaan, jossa oli lokinkakalla kuorrutettu vieraslaituri. Yäk. Piti oikein harjalla jynssätä kulkuväylä, että kehtas maihin kävellä.

Pyöräily kirkonkylälle. Torikahvit, kirpputori, rautakauppa, S-marketti – siinäpä se. Tervo oli kivempi kylä, sinne siis. Luvassa lapsenlapsia visiitille.

Tulivat, Isi toi Espoosta. Lounaaksi grillattua sianfilettä ja uusia perunoita Tervon satamassa.

Sitten helteisessä säässä Kolun kanavan kautta Nilakalle, määränpäänä Hirviniemi, jonka hiekkarantoja veneilykirja mainosti upeiksi. Totta se olikin! Ensin tarjottiin siihen rantaan, jossa on pieni betonilaituri. Maaretta jäi ankkuriin kahluumatkan päähän ja me kömmittiin maihin lankonkia pitkin. Tuuli oli kuitenkin liian navakka leiriytymiseen ja niinpä tarvoimme rantoja pitkin seuraavaan lahukkaan. Siellä olikin tyyntä - mutta vielä matalampi ranta. Miehet kuitenkin hakivat veneen sinne ja kahlaamalla leiriydyimme eväinemme upealle rannalle, jossa oli nuotiokatos, roskis ja puucee.



Kippari roudaa kiinnitysköysiä
veneeseen aamusateessa.



Istuimme illan tulilla, ensin kaikki viisi. Sitten miehet veivät tyttöset Maarettaan nukkumaan, kahlasivat tytöt hartioillaan matalan veden halki. Me aikuiset jatkoimme vielä tarinointia, kunnes iltarusko alkoi vaihtua aamuruskoksi. Aamusta alkoi sade, jonka on luvattu kestävän huomiseen…



25.7. lauantai

Ajeltiin sateessa takaisin Tervoon ja tehtiin autoretki Syvänniemeen jättinavettaa katsomaan. Tervon Lounaskahvilassa söimme jättisuuret ja jättihyvät pizzat. Sitten Isi polkaisi autolla Jyväskylään ja me muut jäätiin viettämään saunailtaa Tervon vierassatamaan. Puhelias rautalampilaissyntyinen tekninen johtaja avasi meille saunan ovet ja kävi ihmettelemässä Maarettaa laiturilla. Saunan jälkeen maistui uni koko porukalle.

26.7. sunnuntai

Pouta on palannut! Startti ennen puolta päivää kohti Kerkonkoskea, jossa helle ja uintikelit. Tyttösten Isi haki tyttöset. Me Kipparin kanssa lompsimme Lohikeitaalle hyvälle lohieväälle ja oluelle. Seuranamme siellä olivat Iisveden huonekaluseppä ja emäntänsä kirpparin pitäjä sekä Rautalammin palopäällikkö vaimoineen. Iltaruskoa ihailtiin Maaretan kannella.

27.7. maanantai

Pestiin Suovallahen Sonniyhistyksen kalsarit ja muuta pyykkiä uimatasolla käyttäen ympäristöystävällistä Pore-saippuaa (Iisveden Tokmannilta) ja pyykkilautaa (Konneveden Savottamarkkinoilta). Nyt on juhlaliputus Maaretassa. Start kello 12.30 kohti Kierinniemeä. Helle! Kippari pyöräili aamusella ympäri Kerkonkoskea ja kävi maksamassa kauppias Kalle Tiitiselle kaasupullon. Toi tullessaan mansikoita ja viiliä aamupalalle. Kiva.

Oli muuten lämpimin päivä ikinä Maaretalla. Yläkannellakin tarkeni Konneveden selällä bikineillä. Harvinaista! Kippari ajeli kannelta käsin pitkät matkat. Rantauduimme tyylikkäästi Kierinniemen kainaloon. Otimme fillarit alle ja polkaisimme Rautalammin kirkolle verhoja hakemaan – turkoosi kangas ostettu Kaustiselta, Karoliina ompeli  ne siellä ja postitti meille Rautalammille. Kätevää?

Kuuma reissu. Kilpimäen ylitys oli kova homma molempiin suuntiin. Käytiin kalmistossa Veljen kanssa. Syötiin Veljenpojan kanssa jäätelöä Arttelin kioskilla. Ostettiin Maaretan katolle iso keltainen pallokrysanteemi.

Tyynellä lähdettiin Kierinniemestä Etelä-Konnevedelle, mutta Lokkisaareen tultua alkoi yhtäkkiä tuulla navakasti. Kiinnityimme tyvenen puolelle kallion kupeeseen. Hetkeä myöhemmin seurattiin, kun iso vene lipui viereisen saaren poukamaan – se olisi siis ollut se Veljenpojan neuvoma paikka, jossa oli nuotiopaikkakin. Toivottavasti tuuli ei käänny eikä ylly, että pysytään tässä yö.

28.7. tiistai

Pysyttiin. Heräsimme aurinkoon. Aamiaisen jälkeen Kippari ilmasi moottorin – ei ilmaa. Tällättiin Kapteenin hyttiin uudet verhot – hmm. Putsattiin kannelta ja ohjaamosta havunneulaset ja naavat.

Tuuli nousee Lokkisaaressa.

Konnevedelle roskikselle, septille ja syömään. Sitten äkkiä takaisin helteiselle tyynelle järvelle. Katsottiin Ruohosaari ja Puurosaari, joka oli Kekkosen sala-/kalasaari ja tultiin takaisin Lokkisaarille, siihen laguuniin, mihin eilen ei älytty. Kahlailtiin saarten välissä, uitiin, lojuttiin viltillä lukemassa ja päikkäreillä, kunnes tuli taas ”20-yli-seitsemän-tuuli”. Yhtäkkiä. Ihan hetkessä. Plägästä kahdeksaan metriin, jos ei nyt ihan sekunnissa, niin ei paljon muutenkaan.

Hätiköimiseksi meni iltapalan laitto nuotiolla, kun tuuli keikutti Maarettaa kalliota vasten. Pakko oli siirtyä tyveneen, Ison Pyysalon kupeeseen. Söimme siellä Lokkisaaren nuotiolla hätäseen kyhätyt sieninyytit ja makkarat ja ajoimme sitten suojaan Tuohisalon ”suoleen” – täysin tuuleton paikka.

Hämärissä Maaretan kannella kuunnellaan korvat höröllä metsän ääniä lahukan molemmilta puolilta. Elukat kuleksii ja kalat plutii.