Luku 5. TAKAISIN SAVON VESILLE

19.7. sunnuntai

Palasin Kaustiselta. Kassin purku ja pakkaus kaupungissa, äkkiä Juurikkaan – tai oikeastaan Säynätsatamaan, koska Juurikassa edelleen Päijänne-purjehtijoita. Pikkuhiljaa liikkeelle aurinkoisessa säässä, suunta kohti Savon vesiä. Yöksi Kuusaan kanavalle.

20.7. maanantai

Aamu ja sade. Lähtö kello 11.00. Sulutukset kanavilla menivät hyvin. Maittava savumuikkulounas Sittosalmen tyvenessä. Kertonselällä satelee. Iitun loisto näkyvissä kello 15.30. Karttuselkä, Listonsalmi, Harinkaanselän eteläpää, Salonpään ohi Säkkäräsalmeen, kierretään Kivenkorvanselän kivikot ja luodot – toivottavasti. Määränpää tänään on Hietarannan retkisatama Vesannon Horonkylässä.

21.7. tiistai

Kippari heräsi kun kalastaja tuoda rymisti muikkusaalista jälleenmyyjille laituriin kello 03.50. Minä heräsin kun Maaretan moottori murahti käyntiin kello 9.00. Kahvit oli jo termarissa, laitoin voileivät ja viilit ja syötiin aamupala matkan päällä. Tuuli teki vaahtopäitä Keiteleellä ja Pohjois-Konnevedellä, mutta kone ei nyt yskinytkään, vaikka tankki oli vain puolillaan. Mysterious.

Kerkonkoskella huoltotauko: koneen ilmaus, öljyn tarkistus, ilmareikiä lavereiden pohjiin ja mattojen tamppaus. Ja suihkussa käynnit. Tavattiin laiturissa Babar ja Ruukki. Jatkoimme kohti Iisveden vierassatamaa kello 14.30 pilvipoutaisessa säässä. Pitäisi ehtiä siellä kauppaan ja apteekkiin. 

Hyvin ehdittiinkin, pyöräilimme viisi kilometriä Suonenjoelle ja löysimme muun muassa hyvän sohvakaupan! Meille toimitettiin veneeseen Kipparin himoitsema kahden hengen maattava puusohva, joka passaa hienosti ohjaamoon.

Iisvesi on viehko kylä. Vanhalla rautatieasemalla on
huonekalujen entisöijä ja vanhan tavaran kauppa sekä laiturimakasiinissa (kuva) iso kirpputori, jossa oli kaupan mm. kampikirnu (luulimme sitä pesukoneeksi).



Rannassa on karaokebaari terasseineen. Siellä oli hupaisaa kuunnella naapuripöytien juttuja. Sivummalla on nuotiopaikka ja laavu. Siellä mukava setä kertoili Iisveden vanhoista ajoista: Kolikkoinmäestä, Venetsiasta ja Peuran sahasta.

Tummat pilvet ovat väijyneet koko ehtoon taivaanrannassa, mutta sadetta ei ole tullut, vielä. Luvattu on kyllä. Iisveden sataman terassilla oli muuten niin laiska mies, että ”jos minulla oes kotona semmonen soutulaete, ni siinä oes varmana sähköperämoottorj, ettei tarviis soutoo”.

27. keskiviikko

Iisvesipäivä. Kirpputori ja vanhain tavarain kauppa, sitten pyöräretki Kolikkoimäen viehättävään taajamaan. Ei päästy työläiskotimuseoon sisälle, oli suljettuna. Alueella on ennen asunut Peuran sahan ja rullatehtaan työväkeä (samoin kuin vastarannalla Ventsiassa), sitten mustalaisia ja laitapuolen porukkaa ja nyt se on viihtyisä, kunnostettu omakotialue.



Upea auringonlasku pitkän Iisveden selän taakse.

Sitten fillaroimme ahterit nilellä Myllykosken kievarin ja kirpputorin kautta Suonenjoen kaupunkiin, jossa vanha keskusta asemineen ja Kutvosen kulmineen on säilynyt aikalailla entisellään. Hypisteltiin taas yhdellä kirpputorilla, syötiin Valkoapilassa hyvä kotiruokalounas, torilla mansikoita ja herneitä, shoppailtiin Tokmannilla ja sitten saatiinkin viesti vierailusta: Veljpoeka ja Veljenpoeka olivat tulossa Maaretalle. Ongittiin sinttejä aallonmurtajalta ja kuunneltiin karaokea Rantapaviljongista. Mukava antoisa päivä.

23.7. torstai

Heräiltiin auringonpaisteeseen. Irrottauduttiin kunnan sähköstä, tyhjennettiin pilssi ja septi, tankattiin 100 litraa polttoainetta ja suunnattiin Maaretan keula kohti pohjoista. Puolipilvistä tai pilvistä, mutta poutaa, tuulta selän takaa – kaakosta, tarkensi Kippari – pari metriä sekunnissa.

Puksuteltiin Iisveden pitkää selkää Kuninkaansaaren ohi, sitten Pulkkilansaaren kuvetta ja Uiperonniemen sivuitse Hyvölänsalmeen ja Rasvankiin. Rantautuminen Tervon kirkonkylän vierassatamaan. Pyöräilimme Kolun kanavalle, paitsi ensin shoppailtiin kylän kaupoissa ja käytiin kauniissa pikkukirkossa. Sitten taas Rasvanki-järven halki Virmasvedelle, jonne päättyikin meidän merikorttimme mallia 1933. Veneilykesä 2009 -oppaan ohjeistamana suunnistimme Huuhinsaaren länsipuolelta kohti Autuaankannasta hyvin matalassa vedessä, minä keulassa mahallaan kiviä tähystämässä. Vasta rannan lähellä havaitsimme punaiset ja vihreät viitat – eli merkattu väylä Lintuniemen suuntaisesti, poikittain meidän tulosuuntaan nähden. Gepsiä tarkasti lukien Kippari selvitti meidät kuitenkin kolhuitta perille. Autuaankannas on nimensä väärtti! Rantauduttiin kioskin laituriin poutasäässä.

Maaretta ja Kippari Autuaankannaksen laiturissa.

Erinomaisen muikkukeitto: siiklimerkkisiä uusia perunoita, sipulia ja Konstan kalan savumuikkupurkki sekä tilliä. Nam. Nautitaan valkoviinin kera. Ja Kipparin. Sitten kävely piiitkän ja kapean Lintuniemen kärkeen ja takaisin. Upea luonnonsuojelualue.

Lintuniemen kärki

Näillä rannoilla lie isä-Eero ja isosisä-Oskar Lahti käyneet retkillä ja kalassa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. 



Auringonlasku Autuaankannaksella.