23.5.2009 lauantai
M/s Marpen vesillelasku Lahdessa Niemen satamassa. Perikunnan puuveneestä luopuva kippari matkasi kanssamme Vääksyyn ammentaen meille monenlaista tarpeellista tietoa Vanhan Rouvan käsittelystä. Vääksystä jatkoimme uusina omistajina Päijännettä pohjoiseen.
Matkalla jynssäsin pentterin kaapit ja hytit ja vessan. Imuroin patjat ja tuuletin ne kannella. Ensimmäinen yö vietetään rakkaassa tutussa Pihlajakosken laiturissa. Lähtö Lahdesta vähän yli aamukymmeneltä, Vääksystä kello 13.10, perillä Pihlajakoskella kello 18.
Pyhäaamun rauha Pihlajakoskella: hiljaista, tyyntä, aurinkoista. Ja linnut! Peipposia, rastaita, haarapääskyjä, ties mitä sirkuttajia ja viheltäjiä ja kaislikon härkälinnut bassoina joukossa. Neljä venettä yöpyi laiturissa. Ekat aamukahvit tässä veneessä.
Kyläkauppias pyöritteli pizzoja nenänpää jauhoissa, löysi meille kaiken tarpeellisen, mm. jöötimakkaraa ja kaupan päälle mattopiiskan. Miten ylellistä puuhata selkä suorana pentterissä, jossa on kaasuhella ja –uuni, jääkaappi, työpöytä, kaappeja ja isot akkunat, sinistä kaakelia seinässä. ("Iskä" rakensi, kertoi edellinen kippari, "Iskä" osasi mitä vain ja oli jättänyt kaikkea kätevää ja tarpeellista veneeseen.) Ja ylellistä on myös käydä tarpeilla vesiklosetissa ja pestä kädet lavuaarissa lämpimällä vedellä. (”Raateri” lämmittää vesisäiliöt ajon aikana.) Ja syödä aamupalaa pöydän ääressä, seinä auki auringon puolelta. Tai yläkannella ison valkoisen varjon alla. Ja takana uimatasolla voi käydä lämpimässä suihkussa! Ja miten autuasta on nukkua ihmisen kokoisessa punkassa paksulla patjalla.
Lähtö Pihlajakoskelta kello 9.25. Ajettiin Karhunsalmen ja Kukkaron väliköt, Kaitasaaren kohdalla kello 12.45, perillä Jyväskylän Keljonlahdessa kello 15.00.
1.6.2009 maanantai
Lähdettiin katselemaan venepaikkoja Säynätsaloon, koska Keljonlahden laituri ei ole viihtyisä voimalatyömaan takia. Säynätsatamasta lähdettyä kone teki tenän ja jätti meidät lillumaan aikamoiseen tuuleen Säynätsalon edustalle. Kippari heitti ankkurin, joka lopulta sai paatin pysähtymään, ettei ajauduttu matalaan. Palolaitoksen pojat tulivat hätiin ja hinasivat meidät takaisin Säynätsatamaan. Ensimmäinen vastoinkäyminen siis – johtuneeko siitä, että Vanha Rouva on nyt rekisteröity ja nimi muutettu virallisesti Maaretaksi?
2.6.2009 tiistai
Tuotiin kanistereilla 60 litraa polttoainetta tankkiin. Ajettiin sitten Säynätsalosta Siikasalmen kautta Lutakkoon ja tankattiin vielä 80 litraa. – Mittari näyttää oikein, päätteli Kippari. Mistä lie hörpännyt ilmaa kone eilen, kun pysähtyi? Takaisin Keljonlahteen.
Maaretta sai uuden kodin Säynätsalon Juurikkasaaresta, jossa on Jyväskylän Veneseuran vartioitu satama – jippii!
6.6. lauantai
Muutto voimalan kupeesta Juurikkaan. Ohjaamoon tuotu tummanharmaata mattoa ja ”kakkoskipparille” korkea selkänojallinen jakkara. Kiinnitetty perään ankkuriliinakela. Kylmät kelit, lämmintä alle 10 astetta ja pohjoistuuli. Vesikuuroja. Marpe-nimikyltit pitää irrottaa ja teettää Maaretalle uudet.
7.6. sunnuntai
Asennettiin ohjaamon matot – kyllä tuli siistit. Sisustus täydentyi myös puuarkulla ja kansituolien pehmusteilla. Ankkuriliinakela vaihtoi paikkaa. Kippari siisti kulmalistalla ja rimalla karttapöydän reunat ja saumat. Keulaan laitettiin määrämittaiset narut. Keljonlahden pölyt jynssätty ulkokansilta.
Joimme iltakahvit ulkokannella auringossa maisemaa ihastellen. Hauhonselällä käy tuuli, mutta laituripoukamassa on tyyntä. Lokit kukertaa matalikon kivillä, pääskyt sujahelee mastojen lomassa. Radio soi.
- Vituttaako sinua nyt yhtään, kysyi Kippari hymyillen korvasta korvaan.
Veneseuran kommodori kävi toivottamassa tervetulleeksi Juurikkaan.
Hei JEE! Mahtihomma Mella!
VastaaPoista